In Between Dreams

Viime aikoina olen tullut aika paljonkin ajatelleeksi kaikkea opiskeluun, työelämään ja tulevaisuuteen liittyviä asioita. Syynä on varmaankin gradumotivaation löytäminen ja lisääminen, se projekti kun ei ole edennyt ihan keväällä tekemieni suunnitelmien mukaan (mutta hei, kuka jaksaa näin kesällä vääntää jotain akateemista tekstiä, seriously?). Vaikka opiskeluvuoteni ovatkin olleet elämäni parhainta aikaa, alkavat oikea työelämä ja uudet haasteet houkuttaa jo sen verran, että opintojen päättyminen tuntuu enemmän kuin hyvältä. Vaikka valmistumiseeni meneekin vielä aikaa, todennäköisesti ensi kevääseen asti, ja tutkielmani lisäksi on tehtävänä muitakin kurssitöitä, niin henkisesti suunnittelen jo seuraavaa vaihetta elämässäni.

Täytyy sanoa, että "it's like my life is buffering" kiteyttää mun tämänhetkiset fiilikset aika täydellisesti! Olen jotenkin nyt siinä turhauttavassa välivaiheessa, kun yliopistolla ei juurikaan tarvitse käydä enää luennoilla enkä muutenkaan harrasta opiskelijaelämää yhtä ahkerasti kuin ensimmäisinä vuosina, mutta seuraava elämänvaihe ei kuitenkaan ole vielä hyppysissä. Luulisi, että tällainen vaihe saisi puurtaamaan lopputyön parissa ahkerasti ihan vain senkin takia, että saisi sen vaan tehtyä pois alta, mutta tällä hetkellä se määrätietoisuus on hieman kadoksissa! En oikestaan edes ymmärrä miksi, sillä aiheeni on todella mielenkiintoinen ja jos oikein ajattelee, ei se gradukaan nyt ole mikään tavattoman ylivoimainen työ.

Tuskin tulee kenelläkään yllätyksenä, että kun puhun seuraavasta elämänvaiheesta, tarkoitan muuttoa takaisin Lontooseen. Siitä on pian tasan kaksi vuotta, kun palasin vaihdosta takaisin Suomeen ja täytyy myöntää, että tunnen edelleen olevani väärässä paikassa. Suomi on ihana maa, täällä on perheeni ja suurin osa ystävistäni, mutta jokainen joskus ulkomailla asunut varmaankin ymmärtää tämän kaipuun takaisin suurempaan maailmaan? Lontooseen jäi suuri pala sydäntäni enkä ole sen kaupungin kanssa vielä läheskään valmis. Minulla on myös kunnianhimoa ja määrätietoisuutta työskennellä muotialalla, ja let's face it, ne parhaimmat mahdollisuudet siihen ovat muualla kuin Suomessa. Tiedän, ettei kannattaisi ajatella elämän olevan jotenkin huomattavasti parempaa "sitten kun", mutta mielestäni haaveiden pitäminen mielessä on vain hyvä asia, joka toimii liekkinä niinä huonoina päivinä kun tulevaisuus tuntuu vähän hämärältä.

Olenkin nyt viime aikojen mietteiden takia harrastanut hieman life planningia, jotta saisin itselleni jotain konkreettista gradumotivaatiota. Tällä hetkellä tahtoisin päästä johonkin mielekkääseen kokopäivätyöhön (tai ainakin melkein) ja tehdä tutkielmaani sen ohella. Okei, ei ehkä paras yhdistelmä kaikille, mutta olen täysin varma että mulle noiden kahden sovittaminen olisi oikein sopivaa. Olen tullut kesällä siihen tulokseen, että mitä enemmän vapaa-aikaa mulla on, sitä tehottomampi olen opiskelun suhteen. Kokopäivätyö mahdollistaisi myös työkokemuksen kartuttamisen ja kunnon säästöjen aloittamisen ulkomaille muuttoa varten, jolloin toivottavasti voisin lähteä Lontooseen mahdollisimman pian virallisen valmistumiseni jälkeen. Ei täältä varsinaisesti mikään tulenpalava kiire ole päästä pois, mutta en näe järkevänä sitoutua mihinkään semi-pitkäaikaiseen työtehtävään valmistuttuani, sillä se varmasti lykkäisi taas muuttoa vuodella tai parilla.

Näiden suunnitelmien johdosta asetin itselleni tavoitteeksi, että vuoden 2014 loppuun mennessä asun Lontoossa. Uskon, että toiveita ja haaveita voi jalostaa vaikka kuinka pitkälle, mutta niiden toteuttamisen eteen on tehtävä töitä. Viime päivinä, tämän suunnitelmani valkenemisen jälkeen, olen onneksi havainnut jonkin pienen kipinän taas opiskelumotivaatiossani! Here we go.

Onko muilla vastaavanlaisia fiiliksiä tällä hetkellä tai tullut koettua aikaisemmin?

Lately, I've been thinking quite a lot about my studies, work and the future. I'm experiencing some trouble with my thesis motivation (or actually, lack thereof) and feel like I'm in this frustrating phase between student life and professional career. However, I decided to do a bit of life planning to set some concrete goals to increase my study motivation. I swear, by the end of next year I will be back living in London again!