Vaihto-opiskelusta

Mun on jo kauan ollut tarkoitus tehdä postaus opiskelusta ulkomailla, joten tässä tulee! Toivottavasti tästä on edes vähän hyötyä vaihtovuotta harkitseville tai sitä jo suunnitteleville…

Aloitin opinnot kauppakorkeakoulussa vuonna 2008 ja vaihtovuosi kahden opiskeluvuoden jälkeen, eli ennen kandin suorittamista, tuntui sopivalta ajankohdalta. En osaa sanoa muiden alojen puolesta mitään, mutta ainakin kauppatieteiden parissa opiskelevia kannustetaan lähtemään vaihtoon jossakin vaiheessa opiskeluja, sillä kieli- ja kommunikointitaidot ovat hyvin tärkeässä osassa kyseisellä alalla. Jos asia yhtään kiinnostaa, mitä tahansa opiskeleekin, niin suosittelen lämpimästi lähtemään! Näin vaihtovuoden puolessavälissä voin sanoa, että asuminen ja opiskelu ulkomailla on ollut elämäni paras kokemus tähän asti.

Ainakin omalla koulullani on paljon yhteistyöyliopistoja, n. 80 kappaletta 30 eri maassa. Yleensä eri yliopistojen vaihtokohteet löytyvät niiden kotisivuilta ”kansainvälinen opiskelu”- tai ”opiskelu yliopistossa”-nimikkeiden (tvs.) alta. Esimerkiksi kouluni kohteet voi käydä tsekkaamassa täältä (http://www.tse.fi/EN/studying/prospectivestudents/exchangestudents/Pages/Partneruniversities.aspx).

Tästä laajasta valikoimasta huolimatta päätin hakea itsenäisesti London Metropolitan Universityyn, joka ei siis ole kouluni oma vaihtokohde. Halusin nimenomaan lähteä lukemaan muotimarkkinointia (jota ei ollut tarjolla missään yhteistyöyliopistossa) jotta saisin tulevaisuuden työunelmia tukevan täydennyksen kauppatieteiden tutkintooni. Yleensä yliopistot antavat mahdollisuuden lähteä myös omin päin hankittuun vaihtokohteeseen, ja tähän asti saamani apurahat ovat riittäneet kattamaan hieman yli puolet lukuvuosimaksusta.

Yliopistojen omiin vaihtokohteisiin lähdettäessä ei yleensä tarvitse huolehtia mistään maksuista, poikkeuksena tosin esim. USA ja Australia. Tiesin kuitenkin hyötyväni nykyisistä Lontoon opinnoistani niin paljon, että olin valmis maksamaan osan lukuvuosimaksusta itse. Miksi päädyin juuri Metropolitan Universityyn onkin sitten aivan toinen aihe. Ulkomaillakaan ei ole muotimarkkinointia ihan joka koulussa, joten niiden vaihtoehtojen joukko, joihin mulla oli varaa, oli suhteellisen suppea.

Hakuprosessi ei sinänsä ollut yhtään sen vaikeampi kuin hakeminen kouluni omiin kohteisiin. Koska olin saanut englannin yo-kokeesta hyvän arvosanan, ei mulla ollut tarvetta tehdä mitään kielitestiä. Hakemukseen piti liittää suosituskirje joltakin "akateemiselta" henkilöltä sekä n. sivun pituinen personal statement. Jos hakemukseen vaaditaan englanninkielistä kopiota yo-todistuksesta, niin suosittelen tilaamaan sen hyvissä ajoin, itse nimittäin sain odotella omaa kopiotani melkein nelisen viikkoa...

Omin päin hankittuun kohteeseen lähtiessä ei voi olla koskaan varma, mitkä opinnot saa kotiyliopistossaan hyväksiluetuiksi, ja itsekin saan tietää asiasta vasta syksyllä. En kuitenkaan stressaa liikaa tätä asiaa, sillä vaikka en saisi ihan jokaista kurssia jostakin syystä hyväksytyksi tutkintooni ja valmistuminen lykkääntyisi vuodella, niin mikäs kiire tässä on? On tosin todella ärsyttävää, että Suomessa suhtaudutaan muotimarkkinointiin niin nihkeästi, vaikka muotiyritykset ovat merkittävä osa vähittäiskaupan alaa. Muotimarkkinointi on myös suhteellisen laaja käsite, sillä vaikka opintoni täällä keskittyvät enimmäkseen vaate- ja asustebrändeihin, niin mm. myös kosmetiikka-, hajuvesi- ja muotilehtialoja on tullut sivuttua.

Vaihtokohdetta miettiessä tulee ottaa huomioon, haluaako lähteä yhdeksi lukukaudeksi vai koko vuodeksi, sillä riippuu yhteistyösopimuksista, kuinka pitkiä vaihto-ohjelmia ulkomainen yliopisto tarjoaa. Jotkin vaihtokohteet saattavat siis hyväksyä opiskelijoita vain joko syys- tai kevätlukukaudeksi. Monet kaverini ovat myös tänä lukuvuonna ulkomailla, tosin suurin osa vain puoli vuotta. Itse tiesin kuitenkin alusta asti haluavani ulkomaille koko vuodeksi, sillä tahdoin ottaa siitä ajasta kaiken irti. 3-4 kuukautta menee loppujen lopuksi ihan hujauksessa, mutta on tietysti täysin yksilöllistä kuinka pitkäksi aikaa voi lähteä. Itse en pode koti-ikävää herkästi, ja rehellisesti sanottuna en ole sitä kokenut kertaakaan täällä asuessani! Tiedän jo nyt, että kotiin palaaminen loppukesästä tulee olemaan yksi vaikeimmista tehtävistä ikinä sillä tuntuu, että oon saanut Lontoosta toisen kodin...

Vaihto-opiskelu voi varmasti mennä joskus pieleenkin, mutta uskoisin, että avoin mieli, rohkeus puhua vierasta kieltä pienistä virheistä huolimatta ja tutustuminen erilaisiin ihmisiin auttaa jo paljon. Lähtemistä edeltävistä käytännön järjestelyistä voin kertoa joskus myöhemmin...

Opiskelusta ulkomailla olisi vaikka mitä kerrottavaa mutta tällä hetkellä en keksi muuta olennaista, joten laittakaa ihmeessä kysymyksiä jos jotain muuta tulee mieleen!