Aloinkin tässä samalla miettimään, mitä kaikkea jään Lontoosta ja Englannista erityisesti kaipaamaan:
- Sitä, että tuntemattomat ihmiset kutsuvat sinua sanoilla "love", "sweetheart" ja "darling", tai kehuvat täydessä metrossa asuasi/hiustenväriäsi, mikä piristää työpäivän jälkeistä väsymystä ihan kympillä.
- Brittiaksenttia. Obviously. Ja sillä varustettuja miehiä.
- Kaikkia ihania kahvila- ja ruokaketjuja kuten Pret-a-Mangeria, Starbucksia, Yo-Sushia, EAT:ia, Wasabia, ja mitä näitä nyt on.
- Ruokakauppoja, mistä löytyy aina kaikkea jännää mitä ei Suomen kaupoista koskaan löydy.
- Juhlimiskulttuuria, jossa illan aikana voit hengata/jutella useamman eri ennastaan tuntemattoman porukan kanssa ja pitää aivan mielettömän hauskaa vaikka et näkisikään heitä enää ikinä (vaikka pitäisittekin yhdessä massiiviset jatkot jonkun luona). Ihmiset ovat niin ihanan avoimia ja sosiaalisia, eivätkä he tarvitse parin promillen humalaa siihen.
-Sitä, että vaikka täälläkin juhlitaan rajusti, niin se ei yleensä pääty sammumiseen jo puoliltaöin, jalkakäytävällä myörimiseen tai yleiseen örveltämiseen. Tän takia jengi myös jaksaa bilettää ihan aamuun asti :) . Vaikka näinkin isossa kaupungissa asuu, niin täytyy sanoa etten oo koskaan tuntenut oloani täällä turvattomaksi yölläkään.
- Ihan vaan kaupungin ominaisfiilistä, jota on vaikea selittää niille, jotka eivät ole vielä täällä käyneet.
- Vaatekauppoja, taitaa olla sanomattakin selvää... Ja Superdrugia. Ja luksustavarataloja, mistä et voi ihan vielä varsinaisesti ostaa mitään mutta mitkä toimivat hyvänä motivaattorina tulevaisuudelle.
- Pubeja ja tunnelmallisia cocktailbaareja, niissä vaan voisi viettää tuntitolkulla aikaa. Ja hei, happy hourin keksijä on nero.
- Brittihuumoria. Kannattaa katsoa esim. The Inbetweeners-, Green Wing- tai Black Books-sarjoja.
Nämä nyt tulivat päällimmäisinä mieleen, joten seuraavina viikkoina täytyykin nauttia Lontoosta vielä täysin siemauksin...
Kuvat: WeHeartIt
Mulla tuli ihan samanlaiset fiilikset kun berliinistä palasin suomeen. englannin kulttuurista en vaan ole oppinut vielä tykkäämään hirveesti. en jotenki osaa ajatella että yllämainittuja asioita/tapoja on englannissakin, mutta kaipa se vähän paikastakin riippuu :)
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että Lontoo on sen verran kansainvälinen kaupunki että ehkä siitä ihan perinteisemmästä brittikulttuurista ei taida täällä olla kyse... :)
VastaaPoistaKyllä itseniäkin tuo Lontoossa asuminen kiinnostaisi. Oletko viihtynyt siellä? Kurjaa varmaan palata takaisin. Kun ainahan se on kurjaa lähteä paikasta missä tykkää olla. :/
VastaaPoistaOon viihtynyt täällä aivan mielettömän hyvin ja kun eilen itse asiassa varasin lennon Suomeen, niin kyllähän se vähän vihlaisi :/ Joten jos yhtään täällä asuminen kiinnostaa niin en voisi enempää suositella! :)
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaoon lueskellu tätä sun blogia jo kuukausia, mutta nyt ajattelin kirjoittaa nimenomaan tähän postaukseen...
Samaistuin nimittäin niin täysin näihin sun fiiliksiin ja huomioihin.:) Opiskelin itse kolme vuotta Englannissa, en tosin Lontoossa vaan pienessä sievässä yliopistokaupungissa. Lontoossa tuli kuitenki piipahdettu usein päiväreissuilla sekä joskus viikonlopuksikin, ku matka ei kuitenkaan ollu pitkä.
Ah, ihana (kamala) Englanti! Kaksi vuotta on hurahtanu mulla nyt jo Helsingissä, mutta kaipuu takaisin Englantiin on ja pysyy. Ne pubit, kaupat... ja just esim. Inbetweeners, jota olen vatsa kippurassa nauranut. Yks toinen vanha lemppari oli Gavin&Stacey. Ja kesä ei ole mitään ilman Pimms'iä!
Lontoosta ei saa koskaan tarpeekseen... :)
Anna
Jep, jo näin viiden päivän jälkeen Suomi tuntuu aika erilaiselta ja voisin palata Lontooseen asap! Luulen, että vaikka olisin ollut pienemmässä kaupungissa niin kaipaisin Englantia yhtä paljon... Onneksi se on kuitenkin lyhyen lentomatkan päässä! :)
VastaaPoista