Fashion is in the sky, in the street, fashion has to do with ideas, the way we live, what is happening.
- Coco Chanel
Ah, ihana muoti. Intohimo, jota on välillä vaikea selittää muille? Ainakin sellaisille, jotka ihan tahallaan eivät tahdo ymmärtää sen syvempää merkitystä. Tai en tiedä teistä, mutta itse koen toisinaan tällaista "vastarintaa" ja ennakkoluuloja, kun yritän kertoa esimerkiksi haaveistani työskennellä ja luoda tulevaisuudessa uraa muodin parissa, paasaan tietyistä minua ärsyttävistä piirteissä pukeutumisessa tai muuten vaan silmät kiiluen satun puhumaan jostakin muotiin liittyvästä.
Ensinnäkin, minulle muoti on paljon enemmän kuin vain hienoja vaatteita ja tavaroita, ja asia, mikä minua ärsyttää varmaan eniten on se, että shoppailu ja materiaalisuus olisi muka sama asia kuin todellinen intohimo muotialaa kohtaan. Itse kun näen nämä kahtena aika erilaisena ilmiönä. Sanoisin, että suurin osa naisista rakastaa kivoja vaatteita, kenkiä ja asusteita, pitää shoppailusta ja saa mielihyvää näiden kauniiden tavaroiden ostamisesta ja pitämisestä. Eikä siinä mitään pahaa ole, minäkin nautin siitä ja paljonkin, eikä muodin rakastaminen ole niin joko-tai-asia, kuin tässä hieman mustavalkoisesti esitän.
Eron näen kuitenkin siinä, että kun astuu johonkin hight street-vaatekauppaan, tietääkö esimerkiksi mistä uusista rtw-mallistoista siellä olevat mallit on enemmän tai vähemmän kopioitu, mistä joka sesongin trendit ja -värit ovat löytyneet ja osaako ajatella jonkin vaatekappaleen tuotantoketjua kokonaisuudessaan. Ja sitä, mistä ne alkuperäiset muotitalot ja -designerit ovat saaneet oman inspiraationsa, ominaistyylinsä ja avaintuotteensa. Okei, näin kaupallisen alan opiskelijalle tuo liiketoiminnan puoli tulee itsestäänselvyytenä, mutta trendien ja muotisuuntausten ymmärtäminen on sitten asia erikseen. Itselleni eri sesonkien trendien muotihistoriallisen ja kaupallisen taustan ymmärtäminen on erittäin mielenkiintoista, kuin myös niiden heijastuminen muihin aloihin, kuten musiikkiin, elokuviin, arkkitehtuuriin, sisustussuunnitteluun, teolliseen muotoiluun, taiteisiin jne., ja erityisesti vice versa.
Muoti on nimittäin kaikkialla, oli siitä kiinnostunut tai ei, eikä se liity vain pukeutumiseen. Intohimo muotiin ei myöskään tarkoita minulle sitä, että vaatekaappi täytyisi uusia kaksi kertaa vuodessa, sillä muotihistorian todellinen ymmärtäminen opettaa myös niiden iki- ja uusklassikoiden löytämisen ja siihen omaan ominaistyyliin luottamisen, sillä muoti ja tyyli ovat kuitenkin eri käsitteitä. Tietyllä tavalla, mitä kattavampi ymmärrys on muotialasta, sitä itsevarmemmin voi myös pitää sellaisia vaatteita, jotka eivät ole tietyllä hetkellä valtavirtausten mukaan "trendikkäitä", so to speak. Kuulostaa ehkä monille itsestäänselvyydeltä, mutta sen verran on tullut oltua vaatekaupoissa töissä, että tietää tämän olevan monillekin ihmisille aika suuri kynnys, kuten moni muukin pukeutumiseen liittyvä asia...
Luin joskus vertauskuvan, että muoti on rytmi, johon saamme itse valita askeleet ja liikkeet omien mieltymysten mukaan, ja tämä kiteyttää muodin ja tyyliin linkittymisen aika hyvin. Omakaan tyylini ei ole todellakaan "valmis" (tuskin koskaan tulee olemaankaan, ja sehän juuri on tosi jännittävää) tai lähelläkään mitään kovin erikoista ja massasta poikkeavaa, mutta sen tiedän, että tulen aina rakastamaan muotia ja inspiroitumaan siitä päivittäin. Jotkin jo edesmenneet muoti-ikonit ja osa nykyajan suunnittelijoista ovat muutenkin yksiä suurimpia esikuviani, sen takia miten he ovat muodin avulla muuttaneet niin monia muitakin asioita yhteiskunnassa, jos eivät suoraan, niin ainakin välillisesti.
Minulle muodilla ja pukeutumisella on myös aika syvä psykologinen merkitys, sillä ne liittyvät niin vahvasti itsensä ilmentämiseen, itsevarmuuteen, inspiroitumiseen ja muista erottumiseen. Ehkä juuri tämän tunnepuolen takia muotirakkautta on joskus vaikea rationaalisesti selittää joillekin ihmisille, vaikka en tosin koekaan mitään pakottavaa tarvetta puolustaa tätä rakkauttani, onneksi. Jotkut tuntuvat kokevan sen pinnallisena, että pukeutuminen ja ulkoinen olemus ovat niin tärkeitä ja sidotut omaan persoonaan, turhan suurien summien investoiminen merkkilaukkuihin turhamaisena ja asujen miettiminen kallisarvoisen ajan tuhlaamisena, ja mitä näitä nyt on.
"Miksi joku ostaa useamman satasen tai tonnin nahkalaukun, kun ihan hyvän H&M:n laukun saa parillakympillä?" Niin, no. Priorities. Mun ideaalinen kuvani
tyylistä liittyy hyvin vahvasti esimerkiksi korkealaatuisiin materiaaleihin, mielenkiintoisiin ja täydellisiksi hiottuihin leikkauksiin, juuri oikeiksi suunniteltuihin mittasuhteisiin ja käsin valmistettuihin (osittain tai kokonaan) tuotteisiin. Tämän takia en ollenkaan tuomitse tai edes ihmettele panostamista kunnon laatuun, ja toivonkin, että useammat ihmiset ymmärtäisivät arvostaa laatua ja ns.
oikeaa tyylikkyyttä materian sijaan.
Muoti on loppujen lopuksi leikkiä, fantasiaa, arjen piristämistä, kaikkien ymmärtämää kieltä ja jonkinlainen arvoitus, johon ei ole vain yhtä oikeaa vastausta. On niitä paljon tylsempiäkin ja pinnallisempiakin kiinnostuksen ja intohimon kohteita, sanonpahan vaan. Muotirakkaus on mielestäni oikeastaan aika kokonaisvaltaista ja loppumatonta kiinnostusta erilaisiin ilmiöihin, aikakausiin, kulttuureihin, ihmisiin ja no, maailmaa, kohtaan.
Hmm, punainen lanka taisi ehkä hukkua jonnekin puoliväliin viimeistään, enkä tainnut saada puettua sanoiksi puoliakaan siitä mitä tahtoisin, mutta toivottavasti se tärkein asia pääsi jotenkin esille!
Just some rambling about what fashion and style mean to me on deeper level... well, everything, really.
Kuvat/pics: Pinterest
