In Between Dreams

Viime aikoina olen tullut aika paljonkin ajatelleeksi kaikkea opiskeluun, työelämään ja tulevaisuuteen liittyviä asioita. Syynä on varmaankin gradumotivaation löytäminen ja lisääminen, se projekti kun ei ole edennyt ihan keväällä tekemieni suunnitelmien mukaan (mutta hei, kuka jaksaa näin kesällä vääntää jotain akateemista tekstiä, seriously?). Vaikka opiskeluvuoteni ovatkin olleet elämäni parhainta aikaa, alkavat oikea työelämä ja uudet haasteet houkuttaa jo sen verran, että opintojen päättyminen tuntuu enemmän kuin hyvältä. Vaikka valmistumiseeni meneekin vielä aikaa, todennäköisesti ensi kevääseen asti, ja tutkielmani lisäksi on tehtävänä muitakin kurssitöitä, niin henkisesti suunnittelen jo seuraavaa vaihetta elämässäni.

Täytyy sanoa, että "it's like my life is buffering" kiteyttää mun tämänhetkiset fiilikset aika täydellisesti! Olen jotenkin nyt siinä turhauttavassa välivaiheessa, kun yliopistolla ei juurikaan tarvitse käydä enää luennoilla enkä muutenkaan harrasta opiskelijaelämää yhtä ahkerasti kuin ensimmäisinä vuosina, mutta seuraava elämänvaihe ei kuitenkaan ole vielä hyppysissä. Luulisi, että tällainen vaihe saisi puurtaamaan lopputyön parissa ahkerasti ihan vain senkin takia, että saisi sen vaan tehtyä pois alta, mutta tällä hetkellä se määrätietoisuus on hieman kadoksissa! En oikestaan edes ymmärrä miksi, sillä aiheeni on todella mielenkiintoinen ja jos oikein ajattelee, ei se gradukaan nyt ole mikään tavattoman ylivoimainen työ.

Tuskin tulee kenelläkään yllätyksenä, että kun puhun seuraavasta elämänvaiheesta, tarkoitan muuttoa takaisin Lontooseen. Siitä on pian tasan kaksi vuotta, kun palasin vaihdosta takaisin Suomeen ja täytyy myöntää, että tunnen edelleen olevani väärässä paikassa. Suomi on ihana maa, täällä on perheeni ja suurin osa ystävistäni, mutta jokainen joskus ulkomailla asunut varmaankin ymmärtää tämän kaipuun takaisin suurempaan maailmaan? Lontooseen jäi suuri pala sydäntäni enkä ole sen kaupungin kanssa vielä läheskään valmis. Minulla on myös kunnianhimoa ja määrätietoisuutta työskennellä muotialalla, ja let's face it, ne parhaimmat mahdollisuudet siihen ovat muualla kuin Suomessa. Tiedän, ettei kannattaisi ajatella elämän olevan jotenkin huomattavasti parempaa "sitten kun", mutta mielestäni haaveiden pitäminen mielessä on vain hyvä asia, joka toimii liekkinä niinä huonoina päivinä kun tulevaisuus tuntuu vähän hämärältä.

Olenkin nyt viime aikojen mietteiden takia harrastanut hieman life planningia, jotta saisin itselleni jotain konkreettista gradumotivaatiota. Tällä hetkellä tahtoisin päästä johonkin mielekkääseen kokopäivätyöhön (tai ainakin melkein) ja tehdä tutkielmaani sen ohella. Okei, ei ehkä paras yhdistelmä kaikille, mutta olen täysin varma että mulle noiden kahden sovittaminen olisi oikein sopivaa. Olen tullut kesällä siihen tulokseen, että mitä enemmän vapaa-aikaa mulla on, sitä tehottomampi olen opiskelun suhteen. Kokopäivätyö mahdollistaisi myös työkokemuksen kartuttamisen ja kunnon säästöjen aloittamisen ulkomaille muuttoa varten, jolloin toivottavasti voisin lähteä Lontooseen mahdollisimman pian virallisen valmistumiseni jälkeen. Ei täältä varsinaisesti mikään tulenpalava kiire ole päästä pois, mutta en näe järkevänä sitoutua mihinkään semi-pitkäaikaiseen työtehtävään valmistuttuani, sillä se varmasti lykkäisi taas muuttoa vuodella tai parilla.

Näiden suunnitelmien johdosta asetin itselleni tavoitteeksi, että vuoden 2014 loppuun mennessä asun Lontoossa. Uskon, että toiveita ja haaveita voi jalostaa vaikka kuinka pitkälle, mutta niiden toteuttamisen eteen on tehtävä töitä. Viime päivinä, tämän suunnitelmani valkenemisen jälkeen, olen onneksi havainnut jonkin pienen kipinän taas opiskelumotivaatiossani! Here we go.

Onko muilla vastaavanlaisia fiiliksiä tällä hetkellä tai tullut koettua aikaisemmin?

Lately, I've been thinking quite a lot about my studies, work and the future. I'm experiencing some trouble with my thesis motivation (or actually, lack thereof) and feel like I'm in this frustrating phase between student life and professional career. However, I decided to do a bit of life planning to set some concrete goals to increase my study motivation. I swear, by the end of next year I will be back living in London again!

My new babies part 2

Intern

Nyt parin työviikon jälkeen voinkin kertoa mun työtehtävistäni vähän tarkemmin, tai ainakin sen verran mitä saan paljastaa!

Kuvat: fashion156.com

Toimistolla tulee päivän aikana tehtyä kaikenlaista, joskus jotain projektia vähän suunnitellummin ja joskus erilaisia juttuja sitä mukaa, kun niitä tulee esille ja kuinka kiireellisiä ne ovat. Projekteista en valitettavasti voi hirveän tarkkaan kertoa, mutta ne ovat vaatineet vähän tutkimustyön tekemistä sekä töissä että vapaa-ajalla ja ideoiden kehittelyä muutamaan tulevaan palaveriin. On tosi kivaa, että mun esimieheni eli Finskin brand manager on todella avoin ja kannustava harjoittelijoiden ideoille ja ehdotuksille! Palkatonta työtä tekeviä kun voitaisiin varmaan helposti kohdella välinpitämättömästi, mutta ei onneksi ainakaan meillä.

Lisäksi oon tehnyt pienempiä hommia kuten järjestellyt papereita kansioihin, pakannut kenkiä postitettavaksi, etsinyt parittomille sample-kengille pareja varastosta ja niin edelleen. Sain myös tehtäväkseni tehdä joitakin päivityksiä merkin facebook fan pagelle ja muutenkin ideoida lisää sisältöä sille, joten jos olette jo Finskin faneja, niin lähiakoina on varmaan luvassa jotain uusia juttuja. Pääsinpä taas vähän verestämään mun Photoshop-taitojanikin!

Tehtäviä siis on aika laidasta laitaan, ja uusia hommia tulee koko ajan esille ja opeteltavaksi. Varsinkin kun yksi pidempiaikaisemmista työntekijöstä jää ensi kuussa hetkeksi kesälomalle, niin saan kuulemma hoidettavakseni hänen töitään, jännää. All in all, olen siis toistaiseksi tosi tyytyväinen, tällainen työkokemus on kyllä korvaamatonta tulevaisuuden töitä ajatellen...

Työhaaveista

Mulla on aika nuoresta asti ollut jo täysin selvää millä alalla tahdon työskennellä, ja täällä Lontoossa suunnitelmani ovat selkiytyneet vielä enemmän nyt kun olen päässyt näkemään mitä kaikkia mahdollisuuksia oikein onkaan olemassa. Jos niitä lapsuuden eläinlääkäri- ja astronautti-haaveita ei oteta huomioon, niin olen aina tiennyt päätyväni muotialalle, tavalla tai toisella. Yläasteen vaatesuunnittelija/pukuompelija-suunnitelmat vaihtuivat lukiossa kaupalliseen puoleen tajuttuani, että mun luovuus ei suunnittelijan ammattiin ihan täysin riitä. Nyt tämä markkinointisuuntaus tuntuu ehdottomasti parhaalta ratkaisulta enkä oikein malttaisi odottaa yliopistosta valmistumista ja pääsyä kunnon töihin!

Lontoo on myös entistä enemmän vakuuttanut mut siitä, että tahdon ja aion työskennellä designer- ja luksusmerkkien parissa. En vain sen takia että se olisi "hienoa" ja "upeeta", vaan koska tahdon olla osana rakentamassa niitä brändejä, joilla on suuri merkitys muotimaailmassa ja joiden tuotteissa käytetään korkealaatuisia materiaaleja ja valmistusmenetelmiä. Olen jo kauan tiennyt haluavani suuntautua näihin luksusmerkkeihin, mutta nyt olen täysin varma siitä, että ahkeralla työllä myös tulen niille työskentelemään, jossakin vaiheessa.

Tämän takia pidän aika epätodennäköisenä sitä, että jäisin Suomeen työskentelemään, ainakaan pidemmän päälle. Suomeen jääminen ei tosin tällä hetkellä edes houkuttele, enkä usko että houkuttelee valmistumisen jälkeenkään. Mulla vaan on niin selvä visio siitä, mitä tahdon tulevaisuudessa tehdä, eikä kotimaa oikein tarjoa mahdollisuuksia siihen. Ja niinhän se taitaa olla, että kun kerran asuu ulkomailla, se kaipuu sinne jää päälle?

Kuten oon varmaan aikasemminkin jo maininnut, sisäänostajan hommat kiinnostavat mua eniten, mutta esim. brand managerin työkin voisi olla mun juttuni. Työnkuvistahan on vielä hankala sanoa mitään, sillä en edes tiedä millaisia kaikkia töitä on, no, olemassa, mutta näkisin itseni työskentelemässä joko tavaratalossa tai muotiyrityksessä. Olen kyllä suht realistinen omien taitojeni suhteen enkä varsinaisesti haaveile mistään Harrodsin tai Saks Fifht Avenuen pääsisäänostajan paikasta, mutta olen valmis raivaamaan tietäni huipulle kovalla työllä. Mielestäni erilaiset haaveet ovat myös välttämätön juttu, sillä ajan saatossa ja parhaimmassa tapauksessa ne voivat muuttua päämääriksi ja sen jälkeen jopa saavutuksiksi. Tiedän myös sen, etten todellakaan tahdo tyytyä töihin, mitkä ovat vain vähän sinnepäin mitä haluan tehdä, vaan just nappiin. Perheen perustaminen, ainakaan ison sellaisen, ei ole koskaan ollut mulle tavoite eikä edes haave, joten näenkin itseni tulevaisuudessa enemmän uratykkinä, joka ei luovuta ennen kuin on saavuttanut jotain unelmiaan.

Kuvat: WeHeartIt

Koskaanhan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta uskon että mun työtavoitteeni ja -unelmani ovat pääpiirteittäin jo päähäni muodostuneet! Onko teillä jotain ultimate työhaaveita? :)

Work it

Jakku, Zara. Toppi, kirpparilta. Laukku, Bianco Footwear.

Ensimmäinen työpäivä olikin eilisen sijasta vasta tänään! Toimisto oli oikein kivan oloinen ja mun lisäkseni siellä on muutama muukin harjoittelija, joten mukavia tuttavúuksia vaikuttaisi olevan luvassa. Kuulemma haastavammat ja jännemmät hommat alkavat mun osaltani vasta ensi viikolla, sillä tämä viikko on toimistossa sen verran kiireinen että mua ei ehditä niin hyvin vielä perehdyttämään kun haluttaisiin. Mutta sain jo yhden pienen projektin valmisteltavaksi ensi viikkoon mennessä, ja vaikka en yksityiskohtia voikaan paljastaa niin täytyy sanoa, että ihan kivaa hommaa luvassa. Siihen muun muassa sisältyy lookbookin ulkoasun miettiminen ja ideointi yhtä tulevaisuuden projektia varten... ei mikään huono nakki! :)

Töitä näyttäisi nyt alkuun olevan vain n. kolmena päivänä viikossa, joten täytyykin tässä taas alkaa panostamaan osa-aikatyön hakuun...

Why don't you get a job?

Tänään tuli pistäydyttyä näissä vetimissä Tottenham Court Roadilla työhaastattelussa, josta taisinkin jo mainita pari viikkoa sitten. Ja miten meni?

...

...

...

...Taidanpa päästä Finskille työharjoitteluun kesän ajaksi! Yksityiskohdista täytyy vielä sopia mua haastatelleen brand managerin kanssa, mutta kuulemma mut otettaisiin oikein mielellään sinne. Täytyy tässä vähän pohtia kuinka monta päivää viikossa tahtoisin olla töissä, jos en ole viittä päivää niin sitten mulla olisi mahdollisuus hankkia jokin osa-aikatyö harjoittelun rinnalle... Ja koska työharjoitteluhan on lähes palkaton niin toinen duuni voisi olla ihan hyvä idea.

Mutta voi että kun olen tosi innoissani tästä mahdollisuudesta! Vaikka mm. kenkämyyjän työ oli todella kivaa, on mahtavaa saada työkokemusta, joka liittyy enemmän pääaineeseen ja opintoihin. Työn sisällöstä en vielä täysin tiedä, mutta todennäköisesti se tulee sisältämään yrityksen pyörittämiseen liittyviä hommia, avustamista eri projekteissa ja photo shooteissa ynnä muuta. Jännää! Pidän teidät ajan tasalla, parin viikon päästä on jo varmaan hieman selkeämmät kuviot...

Weekendful of fashion

Neljä pitkää päivää takana London Fashion Weekendillä ja jalat on kuin maratonin jäljiltä kaiken seisomisen ja ympäriinsä juoksemisen jälkeen. Mutta oli ihan mielettömän kivaa! Valitettavasti kuvia en työn takia ehtinyt/viitsinyt ottaa kertaakaan vaikka kamera laukussa olikin jokaisena päivänä, mutta käypääs katsomassa Jennin postaus tapahtumasta.

Työ oli enimmäkseen ihmisten neuvomista ja vastaamista erilaisiin kysymyksiin, ohjelmalehtisten jakamista ynnä muuta. Ja täytyy sanoa, että asiakaspalvelusta englannin kielellä selvittiin täysin kunnialla ja ongelmitta, vaikka taisin olla ainoa ei-brittiläinen vapaaehtoistyöntekijöistä...jes.

Tehtäviä vaihdeltiin parin tunnin välein jottei kukaan tylsistyisi, ja mut laitettiin heti avajaisiltana catwalk show:hun auttelemaan. Ja onneksi laitettiin, sillä illan viimeinen näytös oli pääsponsori Vodafonen kutsuvieraille, ja yllätysesiintyjänä oli.... ELLIE GOULDING! Nainen on muuten älyttömän hyvä esiintyjä, harmi etten saanut otettua valokuvia tai videopätkiä vaikka näinkin näytöksen alusta loppuun...


wiwt.com

Vaikka työ oli alustavasti palkaton, niin lopuksi saimme kuitenkin kaikki pienen rahallisen korvauksen ja mukaan myös hupparit sekä VIP goodie bagit, jossa oli kaiken näköistä sälää.

Ja sitten siihen shoppailuun... Jos olisin ollut enemmän rahoissani niin kotiin olisi tullut vietyä vaikka mitä, mutta aikaakin shoppailuun oli loppujen lopuksi suhteellisen vähän, sillä ne pari taukoa päivässä menivät enimmäkseen syömiseen ja hengähtämiseen. Viimeisenä päivänä tein kuitenkin täsmäiskun Designer Studio-saliin ja löysin jotain tosi kivaa:

Blumarinen paita 49 punnalla. Siis 49 punnalla, alkuperäinen hinta £399! Kangas on trikoomaista ja ohutta, mutta tarkemminen katsottuna se paljastui 100-prosenttiseksi villaksi. Tuo printti ei pääse kuvassa ihan oikeuksiinsa, mutta laitan asukuvaa siitä heti kun se pääsee käyttöön...

Kaiken kaikkiaan siis erittäin kiva kokemus, joten jos joku sattuu olemaan Lontoossa ensi syyskuussa samaisen tapahtuman aikoihin niin suosittelen kyllä käväisemään. :)

Yippee!

Sitä vaan, että tämä tyttö pääsee vapaaehtoistyöntekijäksi London Fashion Weekendille kolmen viikon päästä! Palkkaa ei saa mutta tulee varmasti olemaan pelkkänä kokemuksena hieno juttu, ja onhan se aina pieni lisä ansioluetteloon... Tosin kuulemma ahkerimmille työntekijöille annetaan pieni palkkio, joten täytyypä sitten ahertaa oikein kunnolla!