In Between Dreams

Viime aikoina olen tullut aika paljonkin ajatelleeksi kaikkea opiskeluun, työelämään ja tulevaisuuteen liittyviä asioita. Syynä on varmaankin gradumotivaation löytäminen ja lisääminen, se projekti kun ei ole edennyt ihan keväällä tekemieni suunnitelmien mukaan (mutta hei, kuka jaksaa näin kesällä vääntää jotain akateemista tekstiä, seriously?). Vaikka opiskeluvuoteni ovatkin olleet elämäni parhainta aikaa, alkavat oikea työelämä ja uudet haasteet houkuttaa jo sen verran, että opintojen päättyminen tuntuu enemmän kuin hyvältä. Vaikka valmistumiseeni meneekin vielä aikaa, todennäköisesti ensi kevääseen asti, ja tutkielmani lisäksi on tehtävänä muitakin kurssitöitä, niin henkisesti suunnittelen jo seuraavaa vaihetta elämässäni.

Täytyy sanoa, että "it's like my life is buffering" kiteyttää mun tämänhetkiset fiilikset aika täydellisesti! Olen jotenkin nyt siinä turhauttavassa välivaiheessa, kun yliopistolla ei juurikaan tarvitse käydä enää luennoilla enkä muutenkaan harrasta opiskelijaelämää yhtä ahkerasti kuin ensimmäisinä vuosina, mutta seuraava elämänvaihe ei kuitenkaan ole vielä hyppysissä. Luulisi, että tällainen vaihe saisi puurtaamaan lopputyön parissa ahkerasti ihan vain senkin takia, että saisi sen vaan tehtyä pois alta, mutta tällä hetkellä se määrätietoisuus on hieman kadoksissa! En oikestaan edes ymmärrä miksi, sillä aiheeni on todella mielenkiintoinen ja jos oikein ajattelee, ei se gradukaan nyt ole mikään tavattoman ylivoimainen työ.

Tuskin tulee kenelläkään yllätyksenä, että kun puhun seuraavasta elämänvaiheesta, tarkoitan muuttoa takaisin Lontooseen. Siitä on pian tasan kaksi vuotta, kun palasin vaihdosta takaisin Suomeen ja täytyy myöntää, että tunnen edelleen olevani väärässä paikassa. Suomi on ihana maa, täällä on perheeni ja suurin osa ystävistäni, mutta jokainen joskus ulkomailla asunut varmaankin ymmärtää tämän kaipuun takaisin suurempaan maailmaan? Lontooseen jäi suuri pala sydäntäni enkä ole sen kaupungin kanssa vielä läheskään valmis. Minulla on myös kunnianhimoa ja määrätietoisuutta työskennellä muotialalla, ja let's face it, ne parhaimmat mahdollisuudet siihen ovat muualla kuin Suomessa. Tiedän, ettei kannattaisi ajatella elämän olevan jotenkin huomattavasti parempaa "sitten kun", mutta mielestäni haaveiden pitäminen mielessä on vain hyvä asia, joka toimii liekkinä niinä huonoina päivinä kun tulevaisuus tuntuu vähän hämärältä.

Olenkin nyt viime aikojen mietteiden takia harrastanut hieman life planningia, jotta saisin itselleni jotain konkreettista gradumotivaatiota. Tällä hetkellä tahtoisin päästä johonkin mielekkääseen kokopäivätyöhön (tai ainakin melkein) ja tehdä tutkielmaani sen ohella. Okei, ei ehkä paras yhdistelmä kaikille, mutta olen täysin varma että mulle noiden kahden sovittaminen olisi oikein sopivaa. Olen tullut kesällä siihen tulokseen, että mitä enemmän vapaa-aikaa mulla on, sitä tehottomampi olen opiskelun suhteen. Kokopäivätyö mahdollistaisi myös työkokemuksen kartuttamisen ja kunnon säästöjen aloittamisen ulkomaille muuttoa varten, jolloin toivottavasti voisin lähteä Lontooseen mahdollisimman pian virallisen valmistumiseni jälkeen. Ei täältä varsinaisesti mikään tulenpalava kiire ole päästä pois, mutta en näe järkevänä sitoutua mihinkään semi-pitkäaikaiseen työtehtävään valmistuttuani, sillä se varmasti lykkäisi taas muuttoa vuodella tai parilla.

Näiden suunnitelmien johdosta asetin itselleni tavoitteeksi, että vuoden 2014 loppuun mennessä asun Lontoossa. Uskon, että toiveita ja haaveita voi jalostaa vaikka kuinka pitkälle, mutta niiden toteuttamisen eteen on tehtävä töitä. Viime päivinä, tämän suunnitelmani valkenemisen jälkeen, olen onneksi havainnut jonkin pienen kipinän taas opiskelumotivaatiossani! Here we go.

Onko muilla vastaavanlaisia fiiliksiä tällä hetkellä tai tullut koettua aikaisemmin?

Lately, I've been thinking quite a lot about my studies, work and the future. I'm experiencing some trouble with my thesis motivation (or actually, lack thereof) and feel like I'm in this frustrating phase between student life and professional career. However, I decided to do a bit of life planning to set some concrete goals to increase my study motivation. I swear, by the end of next year I will be back living in London again!

Haaste

”Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit jos sinulla olisi kaikki maailman rahat."


Varsinaisesti kukaan ei ole minua tähän haastanut, mutta tehdäänpä tämä silti! Jos raha siis ei olisi ongelma, niin ensimmäisinä ostoslistalla olisivat varmaan nämä:

- Balmainin biker-takki
- Chanelin klassikkolaukku 2.55
- Silkkinen printtimekko esimerkiksi Matthew Williamsonilta
- Näyttävät kengät, vaikka Alexander McQueenilta tai Christian Louboutinilta
- Superupea, omien mittojen mukaan tehty aito haute couture-puku,esimerkiksi Valentinon tai Elie Saabin käsialaa - iltapukuja tulee valitettavasti hyvin harvoin käytettyä, mutta tällainen puku sopisi muina aikona loistavasti sisustuselementiksi vaikka lasivitriiniin pystytettynä :)

Suunnitelmissa...

...on tehdä parin viikon päästä pyhiinvaellus Louis Vuittonille ja ostaa viimeinen Lontoo-vuoden matkamuisto! Oon ihastunut tähän Gamble-sormukseen ja jos kaikki menee hyvin, se on pian mun! En oo tosin käynyt vielä paikan päällä kokeilemassa, miltä se todellisuudessa näyttää, mutta uskoisin että aika herkulliselta... Jotenkin ihan mun tyylinen ja kaikessa yksinkertaisuudessaan sopivan näyttävä.

Kuva: louisvuitton.com

Unelmamerkit

Kaikilla on varmasti niitä tiettyjä designermerkkejä joita kerää (onneksi olkoon) tai joista unelmoi erityisen paljon ja tietää, että niitä ostettuaan on saavuttanut oikeasti jotakin. Tässä siis muutama merkki jotka löytyvät mun buy-one-day-or-die-trying-listaltani:

ALEXANDER MCQUEEN

McQueen oli vuosia yksi mun suosikkisuunnittelijoistani ja olen enemmän kuin tyytyväinen myös Sarah Burtonin aikaansaannoksiin, nainenhan on ihan loistava. Kyseinen merkki on mielestäni aivan täydellinen yhdistelmä supernaisellisia yksityiskohtia, taidokkaista leikkauksia ja rock-asennetta.

MARCHESA

Vastustamattomia mekkoja ja iltapukuja, ei voi muuta sanoa.

CHANEL

Syy, miksi Chanel on listalla tuskin kaipaa mitään selittelyjä. Korut ja laukut kestäisivät vuosikymmeniä ja pysyisivät aina yhtä tyylikkäinä klassisen muotoilunsa takia. Gabrielle Chanelin elämänkerran lukeneena olen myös jotenkin kiintynyt koko muotitaloon ja sen vivahteikkaaseen historiaan, ja pidänkin Chanelia jonkin sorttisena idolina.

HERMÈS

Paremman laatuisia laukkuja ja asusteita saa varmaan hakea! Oon myös hieman kateellinen eräälle hyvälle kaverille, joka on tällä hetkellä töissä kyseisessä liikkeessä... itselläni tosin varmaan pettäisi itsehillintä siinä ympäristössä :)

VALENTINO

Jokin Valentinon mallistoissa on aina kolahtanut muhun, varmaan naiselliset linjat ja korkealaatuiset materiaalit. Vaikka herra onkin jo jäänyt eläkkeelle suunnitteluhommista, niin merkki on onneksi säilyttänyt ominaistyylinsä. Valentino on näistä merkeistä toistaiseksi ainoa, josta omistan jotakin (kaapista löytyy New Yorkista ostettu silkkihuivi), mutta toivottavasti näitä muitakin alkaa pikkuhiljaa kerääntyä kokoelmiin...


Kuvat: Polyvore, blogs.starbulletin, Hermes.com, style.com

Työhaaveista

Mulla on aika nuoresta asti ollut jo täysin selvää millä alalla tahdon työskennellä, ja täällä Lontoossa suunnitelmani ovat selkiytyneet vielä enemmän nyt kun olen päässyt näkemään mitä kaikkia mahdollisuuksia oikein onkaan olemassa. Jos niitä lapsuuden eläinlääkäri- ja astronautti-haaveita ei oteta huomioon, niin olen aina tiennyt päätyväni muotialalle, tavalla tai toisella. Yläasteen vaatesuunnittelija/pukuompelija-suunnitelmat vaihtuivat lukiossa kaupalliseen puoleen tajuttuani, että mun luovuus ei suunnittelijan ammattiin ihan täysin riitä. Nyt tämä markkinointisuuntaus tuntuu ehdottomasti parhaalta ratkaisulta enkä oikein malttaisi odottaa yliopistosta valmistumista ja pääsyä kunnon töihin!

Lontoo on myös entistä enemmän vakuuttanut mut siitä, että tahdon ja aion työskennellä designer- ja luksusmerkkien parissa. En vain sen takia että se olisi "hienoa" ja "upeeta", vaan koska tahdon olla osana rakentamassa niitä brändejä, joilla on suuri merkitys muotimaailmassa ja joiden tuotteissa käytetään korkealaatuisia materiaaleja ja valmistusmenetelmiä. Olen jo kauan tiennyt haluavani suuntautua näihin luksusmerkkeihin, mutta nyt olen täysin varma siitä, että ahkeralla työllä myös tulen niille työskentelemään, jossakin vaiheessa.

Tämän takia pidän aika epätodennäköisenä sitä, että jäisin Suomeen työskentelemään, ainakaan pidemmän päälle. Suomeen jääminen ei tosin tällä hetkellä edes houkuttele, enkä usko että houkuttelee valmistumisen jälkeenkään. Mulla vaan on niin selvä visio siitä, mitä tahdon tulevaisuudessa tehdä, eikä kotimaa oikein tarjoa mahdollisuuksia siihen. Ja niinhän se taitaa olla, että kun kerran asuu ulkomailla, se kaipuu sinne jää päälle?

Kuten oon varmaan aikasemminkin jo maininnut, sisäänostajan hommat kiinnostavat mua eniten, mutta esim. brand managerin työkin voisi olla mun juttuni. Työnkuvistahan on vielä hankala sanoa mitään, sillä en edes tiedä millaisia kaikkia töitä on, no, olemassa, mutta näkisin itseni työskentelemässä joko tavaratalossa tai muotiyrityksessä. Olen kyllä suht realistinen omien taitojeni suhteen enkä varsinaisesti haaveile mistään Harrodsin tai Saks Fifht Avenuen pääsisäänostajan paikasta, mutta olen valmis raivaamaan tietäni huipulle kovalla työllä. Mielestäni erilaiset haaveet ovat myös välttämätön juttu, sillä ajan saatossa ja parhaimmassa tapauksessa ne voivat muuttua päämääriksi ja sen jälkeen jopa saavutuksiksi. Tiedän myös sen, etten todellakaan tahdo tyytyä töihin, mitkä ovat vain vähän sinnepäin mitä haluan tehdä, vaan just nappiin. Perheen perustaminen, ainakaan ison sellaisen, ei ole koskaan ollut mulle tavoite eikä edes haave, joten näenkin itseni tulevaisuudessa enemmän uratykkinä, joka ei luovuta ennen kuin on saavuttanut jotain unelmiaan.

Kuvat: WeHeartIt

Koskaanhan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta uskon että mun työtavoitteeni ja -unelmani ovat pääpiirteittäin jo päähäni muodostuneet! Onko teillä jotain ultimate työhaaveita? :)