Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauppakorkeakoulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauppakorkeakoulu. Näytä kaikki tekstit

28. tammikuuta 2013

The future is bright


Tällä hetkellä usealla varmasti pyörivät päässä pohdinnat lukion jälkeisestä opiskelusta, ja koska minulta on monta kertaa aiemminkin kysytty opiskeluun ja vaihtoon liittyvistä jutuista, niin ajattelin tehdä taas hieman opiskeluaiheista postausta! Vaikka omista lukion viimeisistä hetkistä onkin jo aika monta vuotta (viisi! mitä tässä välissä on tapahtunut?), niin ne tuntuvat ihan eilisiltä...

En osaa sanoa sitä tarkkaa ajankohtaa, jolloin omat opintosuunnitelmani täysin selkeytyivät, mutta se taisi  tapahtua hiljalleen lukion toisella. Olin lähes koko peruskoulun ajan ollut sitä mieltä, että minusta tulee vaatesuunnittelija tai ainakin pukuompelija, mutta lukioon mennessäni muutuin realistisemmaksi ja ymmärsin, etten ollut tarpeeksi lahjakas luomaan kunnon uraa sillä alalla. Muotialalla työskentely oli kuitenkin ainoa vaihtoehto jonka osasin kuvitella tulevaisuuteeni (ja on edelleen) ja siksi päädyin hakemaan kauppakorkeakouluun, sekä b-vaihtoehtona myös tradenomikoulutukseen. Ahkera lukeminen ja osittain ehkä puhdas tuurikin onneksi auttoivat saamaan paikan tavoittelemassani yliopistossa.

Miksi sitten juuri kauppatieteet? Sen lisäksi, että muotibisnes on valtava, kansainvälinen toimiala, on liiketoimintaa olemassa jokaisella eri alalla joten suuntautumis- ja erikoistumisvaihtoehtoja on loputtomasti. Ja jos jollakulla on minkäänlaisia ennakkoluuloja kauppatieteiden opiskelijoista, niin ne kannattaa karistaa nyt saman tien! Mielestäni liiketoiminnan perusasioiden osaaminen ei olisi pahitteeksi yhtään kenellekään, opiskelualasta ja työstä riippumatta.

Mutta voi miten olen aina kironnut sitä tosiasiaa, että muotiliiketoiminnan opiskelua ei ole tarjolla Suomessa! Jos nyt saisin valita toisin, olisin ehkä ottanut itseäni niskasta kiinni ja vain suuntautunut ulkomaille opiskelemaan muotialaa lukion jälkeen, kuten monet Lontoossa asuvat ystäväni, joihin tutustuin vaihdossa ollessani.



Olen nyt kuitenkin saanut viime aikoina ilokseni huomata, että täälläkin ollaan pikkuhiljaa huomaamassa muotibisneksen tärkeys! Vaikka kyseisen alan kokonaista opintosuuntausta ei vielä olekaan tarjolla, on AALTO-yliopisto ottanut tarjontaansa pari muotimarkkinoinnin kurssia. Yay. Ja koska samassa yliopistossa on sekä kauppatieteiden että taideteollisen linjan opetustarjontaa, toivon, että tulevaisuudessa tätä yhteistyötä lisätään vielä enemmän ja Suomessakin aletaan kunnolla kouluttamaan muotialalle suuntautuvia henkilöitä. Tässähän melkein alkaa toivoa, että kyseinen yliopisto olisi ollut olemassa jo silloin kuin itse pänttäsin pääsykokeisiin! Aika pirun mielenkiintoiselta vaikuttavia ovat nuo englanninkieliset maisteriohjelmatkin... Itse kun toisinaan kaipaisin kyllä opiskeluun myös sitä luovaa ja taiteellista puolta, kun liika akateemisuus alkaa puuduttamaan.


Jos siis jotakuta ollenkaan kiinnostaa kaupallinen ala ja varsinkin muodin vähittäiskauppaan erikoistuminen, en voisi enempää suositella kauppatieteiden koulutusta. Varsinkin kun Suomessakin on viime aikoina havahduttu muotiyritysten potentiaaliin maabrändäyksessä ja taloudessa, niin uskon ja toivon, että muutaman vuoden sisällä täälläkin suhtauduttaisiin paljon myönteisemmin kyseiseen alaan ja panostettaisiin sen koulutusmahdollisuuksiin. Hienoa nähdä, että ainakin Aalto-yliopisto on tähän jo ryhtynyt!

P.s. lisää opiskeluun liittyviä postauksia löytyy ao. tunnisteiden kautta, muun muassa itse pääsykokeesta ja vaihtoon lähtemisestä

Kuvat: WeHeartIt

9. toukokuuta 2012

Pääsykokeesta

"Hei osaisitko kertoa, että mihin kannattaa eritoten ja extra, extra huolella paneutua kauppakorkeakouluun hakiessa. Itse haen nyt ensimmäistä kertaa ja jos viittisit kattoa tota kirjalistaa niin mitä mieltä olet kirjojen aihepiireistä? Entä onko siellä pääsykokeissa silleen et kaikkiin kysymyksiin pitää vastata vai onko silleen et esim kuudesta kysymyksestä saa itte valita neljä? (heitin ton määrän päästäni.)
Vielä lisäyksenä, että osaisitko sanoa jotakin tärppejä?"


Nyt tuli vastaan sellainen kommentti, että ajattelin vastata siihen ihan omalla postauksellaan, sillä asia saattaa kiinnostaa muitakin! Vaikka en näe itseäni mitenkään pääsykoe-eksperttinä (jouduin ONNEKSI tekemään sen kokeen vain kerran), niin voisin silti jakaa muutamia vinkkejä, jotka toimivat ainakin omalla kohdallani.


LUKEMINEN
Itse tosiaan kävin pääsykoeurakan läpi keväällä 2008 (ilman valmennuskurssia), mutta näköjään kokeen muoto, sisältö ja kirjojen aihepiirit eivät kauheasti ole muuttuneet. Vaikka kirjat ovatkin osittain vaihtuneet, niin aihepiirit ovat vuodesta toiseen olleet samat, eli markkinointi, kansantaloustiede, laskentatoimi, johtaminen ja organisointi sekä taloustieteiden kvantitatiiviset menetelmät. Vaikka informaation tulva saattaa vaikuttaa valtavalta, helpottaa varmasti tietää, että suurin osa pääsykoekirjoissa olevasta teoriasta käydään korkeakoulun pakollisillä peruskursseilla vielä uudestaan ja tarkemmin läpi. Ei ole siis oletuksena, että kauppikseen päästyään täytyisi osata kaikkien kirjojen sisältö ulkoa!


Opiskelutapoja on tietenkin monia ja eri ihmiset oppivat eri tavoilla, mutta omasta mielestäni jokaisen kirjan lukeminen 8 kertaa kannesta kanteen on ajanhukkaa. Itse taisin lukea jokaisen kirjan kerran oikein kunnolla läpi tehden alleviivauksia ja varmistaen, että ymmärsin ainakin suurimman osan asiasisällöstä. Sen jälkeen pläräsin jokaisen kirjan pari kertaa läpi lukien tekemäni alleviivaukset ja kertaillen erityisesti niitä kohtia, jotka vaikuttivat hankalilta. Kliseehän tämä on, mutta ulkoa oppimisen sijaan kannattaakin pyrkiä opettelemaan asiat kokonaisuuksina, esim. eri mallien, teorioiden ja termien suhteet toisiinsa. Koska pääsykokeessa ei ole esseevastauksia, vaan oikein/väärin- ja monivalintakysymyksiä, ei tarvitse muistaa jonkin asian määritelmää aivan sanasta sanaan niin kuin se kirjassa on mainittu, vaan ymmärtää ja osata sen keskeinen sisältö.  Tiedän kyllä omasta takaa, että jotkin pääsykoekirjoista saattavat olla vaikeasti ymmärrettäviä tai hieman ympäripyöreitä sisällöltään, mutta onneksi Google auttaa aina käsitteiden kanssa! Älkää tosin käyttäkö wikipediaa vaan jotain business-aiheisia sivustoja :)


Tähän väliin täytyy tosin myöntää, että itse jätin matematiikan kirjan lähes kokonaan lukematta, sillä vaikka lukion lyhyt matikka olikin hyvin hallussa, niin "taloustieteen kvantitatiiviset menetelmät" eivät varsinaisesti vastaa lukion "talousmatematiikkaa" eli suht helppoja prosenttilaskuja. Ehkä kunnon pänttäämisellä olisinkin voinut kirjan sisällön oppia, mutta se tuntui niiiiiiiiin siansaksalta, että päätin mieluummin opetella muut neljä kirjaa huolella ja luottaa niihin.


Valitettavasti tärppejä en oikein osaa antaa, mutta mielestäni vanhoja kokeita selailemalla voi löytää tiettyjä aiheita tai termejä, jotka ovat toistuvasti pääsykokeessa. Vanhoja kysymyksiä ja niiden oikeita vastauksia tarkestelemalla oppii myös hieman paremmin kokeen logiikan ja sen, millaisia kysymyksiä voi odottaa ja mitä laskentakaavoja kannattaa harjoitella esim. laskentatoimen tai kansantaoustieteen osioita varten.


KOE
Tätä kirjoittaessani mun oli pakko käydä hieman tsekkaamassa vanhoja pääsykokeita ja katsoa, miten ne ovat muuttuneet vuoden 2008 jälkeen. Oh memory lane... 


Omassa kokeessani oli 48 kysymystä, eli lähes kymmenen kysymystä per kirja. Ne ovat kuitenkin jakautuneet tasaisesti kaikkien kirjojen välillä, joten ei voi sanoa tietyn kirjan olevan tärkeämpi kuin muut. Niin kuin vanhoissa kokeissakin on mainittu, oikesta vastauksesta saa 1 pisteen, väärästä yleensä -0,5. Vastaamatta jättäminen on yhtä kuin 0 pistettä, joten koe vaatikin hieman laskelmointia siinä, ottaako riskin siitä että menettää puoli pistettä vai jättääkö kokonaan vastaamatta. Mitään minimimäärää vastauksille ei siis ole määritelty, mutta 10 pistettä taitaa olla vieläkin rajana hyväksytylle kokeelle.


Itse tosiaan keskityin kaikkiin muihin osioihin kuin matematiikkaan, mutta siinäkin kohdassa kolmesta arvauksesta kaksi meni onneksi tuurilla oikein!


Varsinaisesta koetilanteesta on hankalaa antaa vinkkejä, sillä jokainen reagoi siihen niin eri tavalla, mutta tärkeintä on kai nukkua hyvät yöunet, niin mahdottomalta kuin se tuntuukin. En siis suosittele edeltävän yön käyttämistä paniikinomaiseen pänttäämiseen, sitä saa tehdä sitten yliopiston tenttiviikoilla ihan tarpeeksi, hehee! Suosittelisin myös laittamaan noin sata eri herätyskelloa päälle ja varmistamaan olevansa paikalla hyvissä ajoin ennen kokeen alkua, jotta löytää oikean rakennuksen/koesalin ja ehtii hieman rauhoittua ennen koetta.


Huuh, tulipa tässä nyt asiaa, toivottavasti edes osa siitä hieman auttaa. Yhden tekemäni pääsykokeen perusteella on siis hieman hankalaa antaa mitään yleismaailmallisia vinkkejä, mutta ilmeisesti tein ainakin jotain oikein kun kerran opiskelupaikan sain! Mikäli pääsykokeesta ei pääsisikään läpi, ei kannata lannistua. Musta ainakin välillä tuntuu että koulussamme on mua paljon fiksumpia opiskelijoita, jotka ovat päässeet sinne vasta toisella tai kolmannella yrittämällä. Läpipääsy on siis kiinni  omasta ahkeruudesta, mutta hieman tuuristakin.


Oikein pajon tsemppiä kaikille mihin tahansa pääsykokeisiin lukeville!!! Been there, done that, hated that. Mutta ahkeruus palkitaan ja täytyy sanoa, että opiskelijaelämä (varsinkin kauppakorkeakoulussa) on tuonut mukanaan tähänastisen elämäni hienoimmat vuodet!

14. syyskuuta 2011

Juhlahumua







...tai ei ihan vielä, mutta ensi kuussa kylläkin! Tänään siis jonotimme kaverieni kanssa kärsivällisesti itsellemme liput koulumme vuosijuhliin, ja en voisi olla enempää fiiliksissä niistä. Samaisissa iltapukujuhlissa tuli oltua myös kaksi vuotta sitten, ja sen verran hauska juhlimisviikonloppu oli, että uudestaan on taas mentävä. Iltapukuun kun ei tule turhan usein pukeuduttua!

Esittelisin mielelläni Lontoosta hankkimaani uutta juhlamekkoa, mutta se täytyy vielä käydä pienennyttämässä ja lyhennyttämässä, joten joudutte varmaan odottamaan juhlien jälkeisiä kuvia, sorry...

Kuvat: WeHeartIt, Tuky

28. helmikuuta 2011

Vaihto-opiskelusta

Mun on jo kauan ollut tarkoitus tehdä postaus opiskelusta ulkomailla, joten tässä tulee! Toivottavasti tästä on edes vähän hyötyä vaihtovuotta harkitseville tai sitä jo suunnitteleville…

Aloitin opinnot kauppakorkeakoulussa vuonna 2008 ja vaihtovuosi kahden opiskeluvuoden jälkeen, eli ennen kandin suorittamista, tuntui sopivalta ajankohdalta. En osaa sanoa muiden alojen puolesta mitään, mutta ainakin kauppatieteiden parissa opiskelevia kannustetaan lähtemään vaihtoon jossakin vaiheessa opiskeluja, sillä kieli- ja kommunikointitaidot ovat hyvin tärkeässä osassa kyseisellä alalla. Jos asia yhtään kiinnostaa, mitä tahansa opiskeleekin, niin suosittelen lämpimästi lähtemään! Näin vaihtovuoden puolessavälissä voin sanoa, että asuminen ja opiskelu ulkomailla on ollut elämäni paras kokemus tähän asti.
Ainakin omalla koulullani on paljon yhteistyöyliopistoja, n. 80 kappaletta 30 eri maassa. Yleensä eri yliopistojen vaihtokohteet löytyvät niiden kotisivuilta ”kansainvälinen opiskelu”- tai ”opiskelu yliopistossa”-nimikkeiden (tvs.) alta. Esimerkiksi kouluni kohteet voi käydä tsekkaamassa täältä (http://www.tse.fi/EN/studying/prospectivestudents/exchangestudents/Pages/Partneruniversities.aspx).
Tästä laajasta valikoimasta huolimatta päätin hakea itsenäisesti London Metropolitan Universityyn, joka ei siis ole kouluni oma vaihtokohde. Halusin nimenomaan lähteä lukemaan muotimarkkinointia (jota ei ollut tarjolla missään yhteistyöyliopistossa) jotta saisin tulevaisuuden työunelmia tukevan täydennyksen kauppatieteiden tutkintooni. Yleensä yliopistot antavat mahdollisuuden lähteä myös omin päin hankittuun vaihtokohteeseen, ja tähän asti saamani apurahat ovat riittäneet kattamaan hieman yli puolet lukuvuosimaksusta.

Yliopistojen omiin vaihtokohteisiin lähdettäessä ei yleensä tarvitse huolehtia mistään maksuista, poikkeuksena tosin esim. USA ja Australia. Tiesin kuitenkin hyötyväni nykyisistä Lontoon opinnoistani niin paljon, että olin valmis maksamaan osan lukuvuosimaksusta itse. Miksi päädyin juuri Metropolitan Universityyn onkin sitten aivan toinen aihe. Ulkomaillakaan ei ole muotimarkkinointia ihan joka koulussa, joten niiden vaihtoehtojen joukko, joihin mulla oli varaa, oli suhteellisen suppea.
Hakuprosessi ei sinänsä ollut yhtään sen vaikeampi kuin hakeminen kouluni omiin kohteisiin. Koska olin saanut englannin yo-kokeesta hyvän arvosanan, ei mulla ollut tarvetta tehdä mitään kielitestiä. Hakemukseen piti liittää suosituskirje joltakin "akateemiselta" henkilöltä sekä n. sivun pituinen personal statement. Jos hakemukseen vaaditaan englanninkielistä kopiota yo-todistuksesta, niin suosittelen tilaamaan sen hyvissä ajoin, itse nimittäin sain odotella omaa kopiotani melkein nelisen viikkoa...
Omin päin hankittuun kohteeseen lähtiessä ei voi olla koskaan varma, mitkä opinnot saa kotiyliopistossaan hyväksiluetuiksi, ja itsekin saan tietää asiasta vasta syksyllä. En kuitenkaan stressaa liikaa tätä asiaa, sillä vaikka en saisi ihan jokaista kurssia jostakin syystä hyväksytyksi tutkintooni ja valmistuminen lykkääntyisi vuodella, niin mikäs kiire tässä on? On tosin todella ärsyttävää, että Suomessa suhtaudutaan muotimarkkinointiin niin nihkeästi, vaikka muotiyritykset ovat merkittävä osa vähittäiskaupan alaa. Muotimarkkinointi on myös suhteellisen laaja käsite, sillä vaikka opintoni täällä keskittyvät enimmäkseen vaate- ja asustebrändeihin, niin mm. myös kosmetiikka-, hajuvesi- ja muotilehtialoja on tullut sivuttua.
Vaihtokohdetta miettiessä tulee ottaa huomioon, haluaako lähteä yhdeksi lukukaudeksi vai koko vuodeksi, sillä riippuu yhteistyösopimuksista, kuinka pitkiä vaihto-ohjelmia ulkomainen yliopisto tarjoaa. Jotkin vaihtokohteet saattavat siis hyväksyä opiskelijoita vain joko syys- tai kevätlukukaudeksi. Monet kaverini ovat myös tänä lukuvuonna ulkomailla, tosin suurin osa vain puoli vuotta. Itse tiesin kuitenkin alusta asti haluavani ulkomaille koko vuodeksi, sillä tahdoin ottaa siitä ajasta kaiken irti. 3-4 kuukautta menee loppujen lopuksi ihan hujauksessa, mutta on tietysti täysin yksilöllistä kuinka pitkäksi aikaa voi lähteä. Itse en pode koti-ikävää herkästi, ja rehellisesti sanottuna en ole sitä kokenut kertaakaan täällä asuessani! Tiedän jo nyt, että kotiin palaaminen loppukesästä tulee olemaan yksi vaikeimmista tehtävistä ikinä sillä tuntuu, että oon saanut Lontoosta toisen kodin...


Vaihto-opiskelu voi varmasti mennä joskus pieleenkin, mutta uskoisin, että avoin mieli, rohkeus puhua vierasta kieltä pienistä virheistä huolimatta ja tutustuminen erilaisiin ihmisiin auttaa jo paljon. Lähtemistä edeltävistä käytännön järjestelyistä voin kertoa joskus myöhemmin...
Opiskelusta ulkomailla olisi vaikka mitä kerrottavaa mutta tällä hetkellä en keksi muuta olennaista, joten laittakaa ihmeessä kysymyksiä jos jotain muuta tulee mieleen!